Syksy on monen luontoliikkujan toiveaikaa

Syksy jatkuu poikkeuksellisen lämpimänä ja osittain myös sateisena. Metsään ulkoilemaan lähtevän on puntaroitava siis varustuksen valintaansa.
Kun lähtöpäätöksen on saanut aikaan, kohtaa ulkoilija  Sipoonkorvessa monia kiintoisia asioita. Sienet ovat nyt poimintakunnossa ja niitä on monen näköisiä. Kuvan haarakas tekee kuusikkopaikoilla mahtavia keltaisia kasvustoja.
Marjojen poimija voi erehtyä luulemaan näitä punaisia marjoja syötäviksi. Kielon valkoisista kellokukista on muodostunut oranssinpunaisia marjoja. Niitä ei tule poimia, sillä ne ovat myrkyllisiä.
Erilaista syksyn vihreää ravintoa panevat poskeensa monien perhosten toukat. Tämä vihreä toukka muuntuu ensi vuonna lentäväksi yöperhoseksi nimeltä kärsänirkko.
Ruska ei vielä ole lämpimien öiden takia päässyt puhkeamaan. Avoimilla paikoilla vaahterat aloittavat jo vähitellen värin vaihtoa punaisen suuntaan.
-Kai

Nyt on luonnoneläimillä poikasaika

Olet saattanut huomata, että monet eläimet ovat “hiljaa” näin kesäaikaan. Lintujen laulua ei enä kuulu ja kauriita ei näy pelloilla. Tämä liittyy eläinten tilanteeseen... poikasia piilotellaan visusti metsän suojassa. Kun kuuntelee metsän puolella tarkkaan, voi erotaa kauempaa lintupoikueen ääntelyä. Vaikka emolinnut varoittelevat, jatkavat poikaset usein nälkäisinä huuteluaan kerjäten ruokaa. Minulla kävi Sipoonkorven lähistöllä tuuri, kun havaitsin ketun poikasen metsätiellä. Pikaisen haeskelun jälkeen sivummalta löytyi iso kiviröykkiö, jonka alle poikaset pääsivät piiloon. Metsätieltä paikka näkyi autosta ..... muutaman vierailun jälkeen sain onnistuneita kuvia autosta käsin. Matkalla paikalle havaitsin kerran pyypoikueen tien varressa. Osasivat juuri ja juuri lentää. Ahkerasti maastossa liikkuva tarkkailija voi näin löytää maastossa erilaisia nuoria eläimiä. On pyrittävä välttämään liikaa häiriötä, sillä asiassa piilee vaara, että poikanen jotuuu sivuun emon valvonnasta. Monet pedot saavat erilleen joutuneista yksilöistä helpommin saalista.

Muita kivoja havaintoja olen saanut eriototen tuulihaukkojen pesinnän ansiosta. Olemme asentaneet latojen päätyihin laatikkopönttöjä eripuolille Sipoota. Niissä on viidessä nyt juuri poikaset. Kahdessa pöntössä on jopa viisi nuorta haukkaa. Ne kirkuvat äänekkäästi, kun emot tuovat niille evästä. Ravinto on pääasiassa myyriä. Naaraslintu vahtii pesää ja koiraan tehrtävä on myyrien saalistus.

-Kai

Lämmin jakso pani kevään liikkeelle

Seurailin lintuja Sipoonkorven liepeillä viikonloppuna sekä lauantaina että sunnuntaina. Joitakin yllätyksiä kuului ja näkyi: tiltalltti, peukaloinen, haarapääsky ja käki. Kotipellolla sain ihailla tuulihaukkojen asettumista lähimmän ladon päädyn pesälaatikkoon.(kuvassa).

Varsinainen yllätys olivat kuitenkin samaisella pellolla aamuvarhaisella värjötelleet kaksi kattohaikaraa. Laji ei vielä kuulu Suomen kantalajistoon.

Parhailla paikoilla havaitaan vuosittain jonkun verran yli sata lintulajia. Tänä vuonna jäätiin kaipaamaan monia hyönteisiä syöviä lajeja. Kevät on selvästi siis myöhässä. Virolahdella ja Porissa havaintoja kertyi yhteensä kuitenkin kaikkiaan 107. Itä-Uudenmaan lintupaikkojen ykkönen oli Porvoonjoen suiston Ruskis 99 lajilla. Lämmön ilma pisti vauhtia myös kasvien kukkimiseen. Byabäckenin laaksossa olivat kukassa kevättaskuruoho, violetin värinen pystykiurunkannus, keltainen pikkukäenrieska ja niinikään keltainen mukulaleinikki. Valkovuokot olivat valloillaan kaikkialla metsänreunoissa.

Perhosiakin liikkui lämpimän sään ansiosta: sitruunaperhosen koiraita, neitoperhosia ja yksi suruvaippa. Näiden lajien kevätsukupolvi talvehtii ”aikuisena” perhosena ja lämpö saa ne sitten liikkeelle piiloistaan.

-Kai